Väinölän tonttuilut osa 1
Viimeisimmässä postauksessa lupasinkin, että ennen Joulua olemme päättäneet pojan kanssa ryhtyä tontuiksi. Tarkoituksemme on jakaa pieniä yllätyksiä läheisille ja ystäville. Ihan omasta päästäni en tätä ajatusta keksinyt, vaan kyseessä on projekti, joka minun piti toteuttaa jo aikaisemmin. Tammikuussa otin vastaan haasteen, jossa tarkoitus oli yllättää viisi omaan tilapäivitykseen vastannutta ystävää juuri alkaneen vuoden aikana. Teoriassa mahtava ihan mahtava idea. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että vasta yhteen postilaatikkoon olen vuoden aikana ehtinyt jättää kirjalahjan ja postikortin. Päätin silti saattaa tämän haasteen loppuun kunnialla ja siksi Väinölässä tehtaillaa joulukuun päivinä pieniä paketteja tuttuihin koteihin.
Samalla tahdomme V:n kanssa muistuttaa kaikkia siitä, että pienet teot merkitsevät. Ei muistamisen tarvitse aina olla suurta. Ajattele, kuinka paljon postikortti piristää, tai kuinka yksi puhelinsoitto ystävältä saattaa pelastaa kurjemmankin päivän. Tämän haasteen saat vapaasti kopioida ja ottaa käyttöön, jos itsekin tahdot piristää ystäviä keskellä pahinta joulustressiä ja kaamosta.
Eilen lähetimme V:n kanssa postinkantajan matkaan ensimmäisinä joulutervehdyksinämme kaksi Positiivarien kuvajoulukalenteria. Nämä kaunokaiset tilasin kirjepostina Harjun Paperista Jyväskylästä. Näissä joulukalentereissa on jokaisen luukun takana kuvan lisäksi jokin positiivinen lausahdus päivään.
Joulukalenterit ovat olleet itselleni aina ihan pakollinen hankinta ennen joulukuun alkua. Hassua, kuinka pieni kuva luukun takana voi merkitä Joulun odottajalle niin paljon. Jo viime vuonna sain huomata, että rakkauteni näihin kuvakalentereihin on periytyvää sorttia. Tänä vuonne pieni V ei malta edes vaatia itselleen aamupalaa ennen adventtikalenterin luukun avaamista. Viikko ennen 1. adventtia oli pienelle ihmiselle tuskaa, kun kalenteri oli olemasssa, mutta vielä siihen ei päässyt käsiksi.
Ja huomenna se vihdoinkin alkaa: joulukuu. Toiset eivät koko Joulusta piittaa ja toisille juhla vain on menettänyt vuosien saatossa merkitystään. Toivon, että jokaiselle lukijalle tämä kuukausi voisi olla kiitollisuuden aikaa. On kai naivia ajatella, ettei aikuiset kokisi Joulusta stressiä. Aika kaukaa haettua taitaa olla myöskin se, että koko ajan ja joka päivä sitä osaisi olla kuluneesta vuodesta kiitollinen. Itse ajattelin kuitenkin yrittää. Tulkoon Joulu!
P.S. Erityisesti sinä joka vastasit mainittuun haasteeseen tammikuussa: Tarkkailehan postiasi! ;)
Mukavaa viimeistä marraskuun iltaa sinulle!
Terkuin Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti